Näkymä kanjonilla ylöspäin...
ja näkymä alaspäin.
ja näkymä alaspäin.
Reittivalintamme kohti Gorges du Vernonia oli tälläkin kertaa Moustiers-Saint-Marie ja sieltä Castellaneen, koska pelkäsin, että tie toisin päin olisi edelleen poikki. Reittimme lähtöpisteeseen kulki jälleen kerran uusia uomia, joita en ollut ennen nähnyt. Kiitos Raijan, käännyimme yhdestä risteyksestä "lapaluun" (La Paloud) jälkeen juuri oikelle näköalareitille. En tiedä onko se ilo vai kärsimys, kun alitajunta salpaa hengityksen ja viiltelee jalkoja. Niin kävi useaankin kertaan tänään kun kiersimme kanjonin reunoja ja pysähdyimme katselemaan näköaloja ylös ja alas. Kuten korkeuseroille, eivät valokuvat myöskään tee oikeutta Verdon-joen ja Lac de Sainte-Croixin järven veden värille. Se oli smaragdin vihreää. Valokuvissa sen väri näyttää minttuhammastahnan väriseltä liejulta, jota se ei suinkaan ollut. Vesi oli kirjasta ja väri heleää. Korkeimmillaan olimme 1300 metrin korkeudessa. Ja olipa veikeä tunne saada valokuva kotkasta/haukasta - sen yläpuolelta ! Harmi, ettei kamerani tarkennus ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti yllättävään tilanteeseen. Alla muutakin kuvasaldoa reissusta.
Kotka/haukka vähän ennen katoamistaan kielekkeen taakse.
Näkötesti: tästäkin kuvasta löytyy kotka/haukka...
Tämä on 1970 luvun alussa tehty tekojärvi Lac de Sainte-Croix. Veden alla lepää kylä nimeltä Salles-sur-Verdon.
Ihmiskäsikin voi saada aikaan jotain näin kaunista lohdutti Raija kuultuaan surkutteluni totuuden (että on tekojärvi) selviämisen jälkeen.
Joki saa alkunsa Alpeilta ja sen pituus on 25 km. Vesi on jo vuorilta tullessaan tämän väristä.
Säälimme vuohien kieliä. Mutustelivat nimittäin tosi piikikkäitä mehikasveja.
Enää kaksi viikkoa. Mitä sinne oikein täytyy ottaa vaatetukseksi?
VastaaPoistaOn kait kuitenkin läämintä vaikka tuuleekin.
Otan kuvia ja videoita mukaan:)