Kielon tuoksua ilmassa

Ei tarvinnut onneksi Hakalan perheen pidellä täällä sadetta, sillä jokainen päivä oli sade-ennusteesta huolimatta ainakin jossain määrin aurinkoinen. Illalla sitten sateli pisaran tai pari ja yhtenä iltana vähän ukkonenkin kumisi. Odotimme St Tropezissa paluulaivaa tuijotellen pelon sekaisin tuntein tummanpuhuvaa taivaanrantaa, mutta kuivana päästiin perille. Luulenpa, että loppujonon väellä ei ollut yhtä hyvä tuuri. Lähtöpäivänä torstaina kolusimme Monacon kulmilla ja ehdimme jopa ajella Nizzan rantabulevardinkin päästä päähän ennen kentälle siirtymistä.

Empun pöllökerho-ilme.

Otin lentokentältä  taksikyydin juna-asemalle. Oli tähän astisen elämäni kallein reissu euroissa per kilometri.Asemalla ajattelin ostaa junalipun kassalta, mutta kun huomasin, että olin jo sivuuttanut 100 metriä 200 metrin jonosta, ennen kuin tajusin että se ylipäätään oli jono, päätin siirtyä kommunikoimaan automaatin kanssa. Se sujui oikein hyvin. Pieni epävarmuustekijä nousi esiin junan valinnan kanssa. Raiteella F seisoi hylätyn näköinen juna, johon tuli ja meni ihmisiä eikä kukaan oikein tiennyt mikä juna se on. Kaikki kyselivät toisiltaan. Varsin monella kielelläkin tuli ihmettelyä kuulleeksi. Raiteen näyttötaulu näytti tyhjentävästi montaa eri junaa. Loin sellaisen strategian, että hyppään kyseiseen junaan 19.34 (lähtöaika 19:35), meni se sitten minne meni. Nimittäin sen junan jälkeen en pääsisi enää St Raphaelista millään bussilla kotiin. Pelastuksekseni jossain vaiheessa laiturille saapui liian suureen paikallisen VR:n koppalakkiin sonnustautunut iäkäs mies, joka vahvisti lippuni tutkimisen perusteella, että kyseessä oli juurikin Touloniin menossa oleva juna, joka pysähtyisi St Raphaelissa.

 

Ranskan angervo (?)

Mutta olipas hienot näkymät rantaradalla aina niillä kohden kun näkyi meren ranta. Ajattelinkin ehdottaa seuraaville vieraille, että tehdään matka Antibesin museokierrokselle junalla. Henkeäsalpaavien merimaisemien lisäksi matkalla näkyvät ziljoonat graffiti-teokset toimikoot ”lämmittelyteoksina”. 

Usvainen näkymä takapihalta sateen jälkeen.

Rantarataa junaillessa mietin myös sitä, että mitä rannalla istuskelevilla onkiporukoilla on siiman päässä ja mitä kaloja tulee saaliiksi. Kohoja en näillä näkökykylukemilla pystynyt meriveden pinnalta pongaamaan. Onkijat istuvat selkänojallisilla tuoleilla 3-5 vapaa tanassa, jalkojen välissä olevissa telineissä. Vavat olivat tosi pitkiä eli ei niitä jaksaisi käsin kannatellakaan. Taitaisi näillä leveysasteilla joutua aika syvälle kaivamaan ennen kuin löytyisi matoja. Paitsi hetkonen, huojuihan uima-altaammekin pohjalla yksi sellainen… Etanoita löytyisi huomattavasti helpommin. Niitä on joka puolella. Niistä muuten kuuluu karmaiseva paukahdus, jos ei huomaa ja astuu vahingossa päälle. Eivätkä ne suinkaan ole niin hitaita, kuin olen lastenlaulujen perusteella tähän asti luullut.

"Pähkyläpensas"

Tänään jäi oman kylän perjantai-markkinat väliin, kun oli ”ne häät”. Katsoimme ne tuossa lähinaapurissa naisporukalla. En voinut olla ajattelematta, että jonkun sortin halkaisija+korkeus-rajoitus niiden olisi pitänyt hattuja varten asettaa. Toivottavasti kenenkään kaulavaltimo ei viiltäytynyt auki hatun reunaan siinä vaiheessa kun vieressä istunut nainen käänsi päätään. Lisäksi palatsin samettiverhojen koristenarut näyttivät jääneen kiinni bestmanin olkapäähän. Ja sitäkin jäin miettimään, että kaasolta oli varmaan unohtunut huivi/bolero kotiin (tai sitten ihan koko sulhanen).

Huomenna on vappuaatto. Se ei kyllä täällä näy mitenkään. Ei näy huiskan huiskaa eikä viipperän viipperää missään. Ilmapalloista tai tippaleivistä puhumattakaan. Kieloruukut olivat saapuneet kauppoihin ja ne ovat kuulemma varma vapun merkki näillä nurkilla. Katselen ja haistelen täällä nyt sitten neljän kukkavarren kieloa ja virittäydyn ranskalaiseen vapputunnelmaan.

Mukavaa Vappua kaikille !