Kirppislöytö lääkärireissulla

Kyllä nyt pukkaa kesämeininkiä tännekin. Puihin tulee lehtiä semmoisella vauhdilla, että ääni kuuluu. En kyllä ole osannut niitä lehtiä edes kaivata koko aikana, sillä niin vehreältä täällä on suomalaisen silmään koko ajan näyttänyt. Katukuvaan näyttää ilmestyvän koko ajan enemmän shortsi-kansaa. Toppatakit alkavat jo jäädä taka-alalle.

Päätin tänään käydä lääkärissä yhden pikkuasian takia. Kävinkin sitten kaksi kertaa. Mutta valitsin oppaasta lääkärin, joka kohdalla luki GB eli englannin pitäisi olla hanskassa. Odotustilaan mentiin ilman ajanvarausta ja kukin pääsi sisään omalla vuorollaan, koska jokainen tiesi ketä ennen oli tullut. Ei ollut vastaanottotiskejä eikä sihteereitä. Ensimmäinen lääkäri oli ikäiseni mies, jonka tupakankulutuksen runsaudesta ei kohtaamisessa jäänyt mitään epäselvää. Eikä musiikkimausta, sillä taustalla pauhasi koko ajan jonkun sortin reggae. Rupesin sitten selittämään vaivaani englanniksi eikä hän missään kohden pahemmin paljastellut omia englannin kielen taitojaan tai kysellyt mitään ihmeempiä. Mutta sitten kun hän määräsi minulle keuhkokuvan ja labroja, olin varma, että hän ei ollut ymmärtänyt selityksistäni mitään. Nyt minulla on sitten varattuna aika perjantaiksi keuhkokuvaan jonnekin postitoimiston lähelle. Yritän löytää kuvauspisteen huomenna ja käydä perumassa ajan ihan henkilökohtaisesti. Sain sitten tutuilta toisen lääkärin nimen ja päätin vielä kokeilla uudelleen. Tämänkin lääkärin kohdalla luki oppaassa GB. Sama homma sielläkin jonotuksen kanssa. Äänieristykset olivat vähän niin ja näin. Luulenpa, että tietosuoja koski vain minua, joka en ymmärtänyt huoneesta kaikuvaa puhetta. Lääkäri kyllä kertoi heti, että hän ei paljoakaan englantia puhu, mutta puhuimme sitten sekaisin kumpaakin. Kohtelu ja toteutuneet toimenpiteet olivat sitä, mitä vaivani edellyttikin eli sen suhteen kaikki meni nappiin tällä kertaa. Kumpikin kerta maksoi 30 euroa ja se annettiin lääkärille käteen. Se mistä näillä reissuilla myös sain oppitunnin, oli ranskalaiset käytöstavat. Aina kun tultiin odotustilaan, tervehdittiin kaikkia erikseen. Samoin kun lähdettiin vastaanotolta, huikattiin odotustilaan heipat kaikille. Eikä siellä odotustilassa tuppisuuna istuttu vaan juteltiin niitä näitä (paitsi minä, joka vaan hymyilin ja nyökyttelin hämäykseksi). Lisäksi ensimmäisessä paikassa odotustilaan piipahtanut iäkäs mieshenkilö pyysi minua välittämään lääkärille pussin, jossa oli joku lääkepaketti. Hän vakuutti, ettei siinä ole pommi. Hoidin saamani tehtävän kunnialla.

Täältä saa kaupasta muutamalla eurolla semmoisia Tarte Flambé-juttuja. Valmisruokajuttuja, joissa on ihan ohuen ohut pohja ja päällä hieman kinkku-, sipuli- ja juustoraastetta. Eivät siis ole mitään rasvaisia pizzoja, joita niitäkin tietenkin saa jos haluaa. Tarte Flambén päälle kun ripottelee ennen uuniin laittoa hieman yrttisekoitusta, niin jopa on kasassa herkullinen lounas taikka välipala. Tässä kohden tulee mieleen, että pitääpä taas pienen tauon jälkeen selata sitä keittokirjaa...

Tänään oli myös ensimmäinen kerta kun osuin keskiviikkoisin kylällä rannassa olevalle kirpputorille, jossa myydään lähinnä antiikkitavaroita ja ehkä vähän rihkamaakin. Harmi vaan, ettei mitään komuuttia tai hyllykköä pysty ostamaan, kun ei niitä saa mitenkään kuljetettua Suomeen. Mutta löysin sieltä kuitenkin kokoelmiini Citroen DS19:n pienoismallin vuodelta 1957 ! Se on kaakaon ruskea ja siinä on kerman värinen katto ja ratti. Penkit ovat ruskeaa nahkaa. Taustapeili on etupaneelissa keskellä. Sen rekisterinumero on 2332 AT 69. Sitä katsellessa sielu ja silmät lepää.