Naisenergiaa vierailulla

Tältä näytti aamu-aurinko kun lähdin hakemaan seuraavaa pesuettani.

Ryhmä-rämä nauravaisia kaikenikäisiä naisia, ikähaarukassa 12-71 vuotta, saapui lauantaina. Tila-auton hakuprosessi edellisiltana oli hieman jännittävä, koska edellinen vuokralainen oli autolla vielä Italiassa, kun sen piti olla pestävänä ja puunattavana meitä varten. Ystävällinen Veronique joutui ihan jäämään ylitöihin sen takia, että sai hommattua meille auton. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vähän kylmäsi kyllä sydänalaa kun sain sen. Se on tällä kertaa Renault-merkkinen ja siinä on semmoinen tietokone-etupaneeli missä virta-avainkin on joku musta läpykkä ja käsijarru on pikkunen nappula. Mitenköhän sillä tehdään mäkilähtö; ei aavistustakaan. Mutta hyvin ovat ajelut kaikesta huolimatta menneet. Monacon reissukin meni hyvin kun osuttiin suoraan kasinon parkki-halliin. Ajorauhan turvaamiseksi jouduin kehoittamaan kyytiläisiä lopettamaan iikkien ja kääkkien ja hengenvetojen ilmoille päästämisen jo hyvissä ajoin ennen Monacon keskustaa. Niitä nimittäin alkoi kuulua heti kohta kun alettiin lähestyä keskustaa. Kyllä sen huomaa tiukoissa paikoissa että ison masiinan puikoissa ollaan. Harmillisen usein takarengas osuu rotvallin reunaan käännöksissä.  

Anne ja tytöt.

Hellettä on nyt piisannut. Edelliset vieraat lähtivät kasvot hieman punoittaen ja Makkosen naiset rasvailee toistensa tulipunaisia olkapäitä nonstoppina. Tytöt eivät tiedä aamuisin minkä topin laittaisivat , että saisivat kameran ja edellisten toppien olkainten jättämät eriasteiset vaaleat raidat häviämään. Muitakin asukkaita on saapunut paikalle ja uima-altaalta raikuukin jo lasten riemunkiljahduksia.

Pation sääkukka vahvistaa omalta osaltaan, että aurinkoa riittää.

 

Laitoimme eilen illalla sitä neljänkymmenen valkosipulinkynnen kanaa. Tosin modailimme reseptiä varsin luovasti. Mutta hyvää silti tuli. Muiden mahat kestivät valkosipulin, minut se kyllä herätti yöllä vatsavaivoihin.

Otos takapihan kukkapenkereestä.

Anne ja tytöt lähtivät tänään aamusta laivalla St Tropeziin ja me kävimme äidin kanssa sillä aikaa katsomassa kylää ja vierailtiin läheisessä puutarhamyymälässä. Äitikin mietti (ihan oikeasti) hetken, että miten saisi vietyä Suomeen taimia.  Tulimme siihen tulokseen, että ei liene mitenkään mahdollista. Karvasta on tämä luopumisen kalkki.

Äiti omassa elementissään.

Tänään pidämme takapihalla grillijuhlat. Äiti on huoltanut pation istutukset uuteen uskoon ja juhlistamme sitä samalla kun vieraitten viimeistä iltaa täällä. Ostimme hampurilaisia ja ranskalaisia ja erilaisia kastikkeita niihin. On vähän niin kuin nuorison mukainen menu tällä kertaa.