Reissumies ja kissa

Eilinen päivä oli pyhitetty ”Älä tee mitään, vaan suorastaan pitkästy”-päiväksi. Eihän se onnistunut millään. Hirveä siivousinspiraatio paukahti päällensä heti aamusta. Siinä tuli sitten putsattua ulkogrillikin.

Juudaksen puut hehkuvat näihin aikoihin.

Sain eilen kutsun Moules & frites-illalliselle naapuriin. Täytyy kyllä sanoa, että se ravintolassa syömäni annos hävisi 0-10 tälle illalliselle. Ja ne omatekoiset ranskan perunat ja kaikki muukin ! Jos kirjoittaisin tätä muistelua paperille, saattaisi näillä main näkyä kuivunut kuola-pläntti. Onneksi elämme sähköistä aikaa.

Löytyy kokoa ja näköä pääsiäisherkuissa.

Sain mukaanikin yhden kattilallisen simpukoita. Onneksi, sillä ilman sitä painoa, olisin voinut joutua tuulen tempaamaksi yön pimeyteen. Illallisen aikana alkoivat ikkunalaudat paukkua. Pyörteinen ja kiukkuinen, mutta niin lämmin ja lempeä tuuli pieksi yöllistä maisemaa. Eikä siitä näkynyt aamulla enää merkkiäkään.

Rinteitä peittää mattona jonkun sortin mehikasvi, jonka kukintojen väritystä ei pysty sanoin kuvaamaan.

Tänään oli taas meidän oma toripäivä, se vaate-sellainen. Onneksi alan jo tottua siihen, että eivät nämä torit tähän lopu. Alkuun alkoi sydän pamppailla ja kädet hiota heti kun ensimmäisen telttakojun kattokulma saapui näkökenttään ja piti loppumatkasta ihan vauhtia lisätä, ettei vaan menetä mitään. Vieläkään en tosin osaa ostamatta olemisen jaloa taitoa, mutta kyllä kynnys ostopäätöksen tekoon on ihan selvästi noussut. Torilla soittaa kitaraa sympaattinen mies, jolla on kirjava kissa harteilla. Sain häneltä tänään luvan ottaa kuvan, mutta en pöljä huomannut kysyä, että voinko julkaista sen blogissani. En uskalla sitä tähän laittaa; ties mitä hän on täällä paossa ja paljastaisin hyvän piilopaikan. Paitsi, että ehkei hän siinä tapauksessa keikkuisi torilla kaikkien nähtävänä… Käytän heistä jatkossa peitenimeä "Viiru ja Pesonen":

Olen paikallisen autovuokraamon vakio-asiakas. Tänäänkin kun palautin edellistä autoa niin olisin vuokrannut toista. Ystävällinen Madame Veronique,  joka puhuu kohtuu hyvää englantia, ei kyllä enää kauaa jaksa tehdä minulle tarjouksia vaan käskee painua kotiin lukemään nettiä. Minkäs minä sille voin, että hänen tekemänsä tarjoukset on liian kalliita. Kyllä se vaan niin onkin, että kannattaa kävellä mäki ylös kotiin ja tehdä varaus netin kautta. Tänäänkin säästin sillä konstin 80 euroa !