Tätini miehineen saapuivat sunnuntai-iltana vuorostaan pitämään minulle seuraa.
Lähdimme heti maanantaina tutustumaan Grimaldin suvun alkusijoille eli kaupunkiin nimeltä Grimaud. Tässäkin kaupungissa, kuten melkein kaikissa täällä, on jonkun sortin rauniokasa kukkulan päällä. Sinne sitten kapusimme perä toukuria kuten Sastamalassa päin on tavattu sanoa. Ilma oli mitä ihanin mutta piti olla tarkkana hengityksen kanssa. Jos liian suurella suulla veti henkeä sisään, saattoi mennä muutama lentävä itikka sisään samalla. Ilma oli sakeanaan jotain ötököitä. Ei niistä mitään haittaa ollut koska eivät näyttäneet olevan ihmissyöjiä. Rinteen kupeella oli myös tuulimylly, joka näytti surulliselta köytettyine viipperöineen. Mutta maisemat olivat huikeat ja kylä oli oikein kaunis kujineen ja kukkaistutuksineen. Hieman sitten seikkailtiin kotimatkalla auton kanssa vuorilla ennen kuin osattiin kotiin. Kerran päästettiin Raijan kanssa kaksoiskiljaus, kun Erkki ajoi mielestämme liian läheltä jyrkänteen reunaa.
Lähdimme heti maanantaina tutustumaan Grimaldin suvun alkusijoille eli kaupunkiin nimeltä Grimaud. Tässäkin kaupungissa, kuten melkein kaikissa täällä, on jonkun sortin rauniokasa kukkulan päällä. Sinne sitten kapusimme perä toukuria kuten Sastamalassa päin on tavattu sanoa. Ilma oli mitä ihanin mutta piti olla tarkkana hengityksen kanssa. Jos liian suurella suulla veti henkeä sisään, saattoi mennä muutama lentävä itikka sisään samalla. Ilma oli sakeanaan jotain ötököitä. Ei niistä mitään haittaa ollut koska eivät näyttäneet olevan ihmissyöjiä. Rinteen kupeella oli myös tuulimylly, joka näytti surulliselta köytettyine viipperöineen. Mutta maisemat olivat huikeat ja kylä oli oikein kaunis kujineen ja kukkaistutuksineen. Hieman sitten seikkailtiin kotimatkalla auton kanssa vuorilla ennen kuin osattiin kotiin. Kerran päästettiin Raijan kanssa kaksoiskiljaus, kun Erkki ajoi mielestämme liian läheltä jyrkänteen reunaa.
Näkymä Grimaudista.
Kujakissa Grimaudista.
Kunnanjohtajan ruusupuu.
Vaiennut tuulimylly.
Kujakissa Grimaudista.
Kivimies tarkistaaa huussin ladontaa.
Tänään aamuisen kylään tutustumisen yhteydessä teimme päätöksen lähteä iltapäivän laivalla tutustumaan rannikkoon ja St Tropeziin. Paatti paineli sen tuhannen tulimmaisesti yli lahden ja jos jollain oli lähtiessä tupee, sitä ei kyllä ollut enää perille päästessä. St Tropezissa löysimme tiemme jälleen kerran jonkin linnakkeen raunioille. Jonkinlaista museon tynkääkin sinne oli koitettu pykätä. Minulle päivä oli elämyksellinen vähintäänkin siitä syystä, että pääsin upean riikinkukon lähietäisyydelle. Päättipä se ilokseni sitten näyttää koko pyrstöhässäkkänsä – sekä edestä että takaa. Kaunista oli, kattoi mistä vinkkelistä hyvänsä. St Tropezin keskustasta jäi päällimmäisenä mieleen merkkiputiikit, joissa oli tosi kauniita vaatteita mutta ei valitettavasti näkynyt viiden tai kymmenen euron rekkejä takaseinällä.
St Tropezin satama kukkulalta katsottuna.
Ei lopu kukkakuvat...
Hänen ylhäisyytensä...
edestä....
ja takaa.
Ihania kuvia. Meillä oli eilen NE yllärijuhlat. Onnistuivat yli odotusten:)
VastaaPoista