Pientä pintanaarmua...

Hannele löysi oikean portin ja tuli tänne ajallaan. Odotellessa ajattelin ilmoitella hänelle, että muistaa hymyillä kun tulee ulos terminaalin ovista, sillä vastassa oli kaikenlaisia kameraryhmiä sekä ulkona että sisällä aulassa. Mutta niiden kohteet ehtivät tulla ennen häntä. Minäkin osallistuin kuvausriehaan ja kiihkeän ykköskuvauspaikan kiilailuun Canon Powershot 530:llani ihan vaan periaatteesta. En tosin tunnistanut yhtäkään kohteista. Mahdoinkohan edes kuvata samaa kohdetta kuin muut J. Olivat varmaan Cannesin filmifestivaalien vieraita. Myös formula-väkeä näytti tulevan. Hannele pongasi Rosbergin Keken istumassa sivummalla ja jälkeenpäin harmittelimme, että miksemme kuvauttaneet itseämme hänen kanssaan. Ties vaikka oltaisiin saatu kutsu Monacoon varikolle.

Auton kanssa on ollut vastoinkäymisiä. Perjantaina peruutin toisen auton takapuskuriin. Pirskatti vieköön. Voisin kuvata harmilliseen rysäykseen liittyvät seikat varsin tarkkaan ja mainita, että jos ne englantilaiset turistit eivät olisi vehdanneet sen tuhannen tulimmaisesti oman pysäköintinsä kanssa viereisessä ruudussa, niin olisin ehkä välttynyt vahingolta. Mutta eipä minun ole syyttäminen muita kuin itseäni. Tänään palautin sitten täytetyn vahinko-ilmoituksen ja kun palautan auton, kuulen millaisen laskun sain itselleni aikaiseksi. Tämän siitä saa kun suhtautuu ylimielisesti ystävällisten vuokraamohenkilökunnan tarjoamiin ylimääräisiin vakuutuksiin (joista he saavat bonuksia).

 

Toinen hekromi ilmaantui tänään kun oli käymässä kaupassa. Joku rappari oli ilmeisesti liukastunut sisähommissa tai pudonnut tikkailta, kun oli lentänyt laastit ikkunasta ulos. Autoni oli pysäköity remontoitavan asunnon ikkunan alle ja sillä seurauksella laastit olivat autoni katolla ja etulasissa. Jos osaisin remonttisanastoa ja kiroilua ranskaksi, olisin saattanut huudella ilmoille sanan jo toisenkin. Ajoin kotiin hampaita kiristellen, rapsuttelin laastipallerot varovasti pois ja kaadoin vettä päälle. Toivottavasti en naarmuttanut maalipintaa pahasti.

Oli mukava viikonloppu Hannelen kanssa. Perjantaina kolusimme markkinat ja palloilimme omalla kylällä. Lauantaina vierailimme Mousters-Saint-Mariessa. Se oli se kylä, jossa edelliskerralla oli niin kova nälkä, ettei voinut nauttia näkymistä eikä yhtikäs mistään. Kylä on kuuluisa fajanssisesta historiastaan ja ihanasta miljööstään. Kylää halkoo pikkuinen joki vesiputouksineen. Ravintolan valinta osoittautui vaikeaksi, mutta lopun perästä oikeaksi. Varsinkin se jälkkäri oli viedä kielen mennessään ! Hannele lähti eilen ja paluumatkalla poikkesin moottoritieltä syrjemmälle. Löysin ihanan järven sekä silmänkantamattomiin ihania ranskalaisia maalaismaisemia.



Tämän illan agendaan kuuluu pensasaidan leikkuu. Mietin tässä, että leikkisinkö Saksikäsi-Edwardia vai pidättäytyisinkö perinteisessä linjassa. Voi kyllä olla, että joudun jonkun eläinhahmon aidasta lopun perästä muokkaamaan vaikka perinteisellä linjalla varovasti aloittaisinkin.

Nyt alkaa toiseksi viimeinen viikkoni täällä. Olen jo aloittanut jonkin asteisen surutyön, mikä näkyy hirveänä ostovimmana. Täytynee kohtapuoliin hakeutua terapeutille. Mutta hetkinen, eivät rahani taida riittää terapeuttiin enää kaikkien kenkien ja vaatteiden hamstraamisen jälkeen J !