Uusia kasvoja valkokankaalla

Perjantaina oli kylän omat markkinat ja sinnehän sitten porukkani vein. Olin pitkin viikkoa toppuutellut vieraille, että pidättäytyvät ostelemasta sitä sun tätä, koska meidän markkinoilta niitä saa sitten edullisesti. Elina ja Lea eivät tainneet edes jaksaa kiertää koko markkina-aluetta. Riitan kanssa sitten kolusimme kyllä rekin jos toisenkin.

Koska Lea oli sanonut yhtenä iltana, että mikään ei ole niin hyvää kuin äidin (Elina) tekemä bortsch-keitto, niin sillä siunaamalla räpsähti Elinalle kokkausvuoro. Eikä se Lea tyhjiä puhunut, oli sopassa näköä ja makua. Lea itse toimi avustajana ja jälkiruokavastaavana. Kuvat puhukoot puolestaan sen illan menusta.

Lauantai oli varattu kulttuurille. Aamulla suuntasimme kohti Cannesia ja kohtalo johdatti meidät tällä kertaa itse pääpaikan eli Festivaali-palatsin P-tunneliin. Koskaan ei voi nimittäin tietää (edes kuski), mihin kääntyvät eturenkaat meidät johtavat !

Cannes.



Hauska näyteikkuna.

Akira Kurosawan tassunkuva.

Charlien enkelit uusivat kalustoa...

Jotain tuttua ?

Näillä kirppiksillä ei ole pelkoa oikeista kirpuista.

Otteita tältä viikolta kuskin ja pelkääjän paikalla istuneen Riitan keskusteluista:

Kuski: Enhän mä tohon voi pysähtyä. Sehän on inva-paikka.

Riitta: Miten niin, eihän se sua ole tähänkään mennessä estänyt :)  !

Riitta: Tossa. Näitkö ?

Kuski: Jaa minkä ?

Riitta: no ton kasikympin nopeusrajoituksen…

Riitta: Et kai sä vaan tässä meinaa uukkaria tehdä ?

Kuski: Meinaan. Kui ? Meinaakko muka ettei käänny ?

Kuski: Kääk, tää katu taitaakin olla kaksisuuntainen. Täytyy varmaan siirtyä omalle kaistalle.

Riitta: (Syvä huokaus)

Ennen Cannesista kotiin lähtöä oli jäljellä vielä kulttuuriosuus eli vierailu Vencessä siinä kappelissa, jonne tehtyjen seinämaalausten luonnoksia (Matisse) näimme viikolla Nizzassa. Alttaritauluna siellä oli oppaan mukaan Chagalin tekemä alttaritaulu ”Mooses kaislikossa”. En kyllä löytänyt Moosesta enkä koria. Kaislikkokin oli siinä ja siinä. Menköön sivistymättömyyteni piikkiin se. Samoin kuin se, etteivät Matissen seinämaalaukset olleet muuttuneet miksikään siitä, mitä ne oli luonnoksina (pelkkiä viivoja). Kappelista ei saanut ottaa kuvia; siksi tässä kohden tyhjää.

Koska Nizzan reissulla jäi käymättä modernin taiteen museo, päätimme korvata sen tutustumalla St-Paul-de-Vencessä sijaitsevaan yksityiseen Maeghtin nykytaiteen kokoelmaan. Maksoimme järkyttävät 14 euroa (per hlö) sisäänpääsymaksua ja kuljeskelimme viisaan näköisinä taululta taululle ja veistokselta veistokselle. Tuleva suunnittelija, Lea, sisusteli näyttelytilan talokompleksia mielessään. Jäin miettimään, että miten niin ”nykytaiteen museo” kun teokset olivat pääosin vuosisadan vaihteesta, alusta ja puolivälistä.

Riitta oli kokkausvuorossa lauantaina ja tiesimme saavamme herkullista piirakkaa ja sitähän me sitten saatiinkin. Olin varmaan Cannesin reissun jälkeen hieman poikki, kun en huomannut ottaa siitä illallisesta kuvaa. Piirakasta ei jäänyt muruakaan jäljelle. Lisäksi Riitan kokkaamat parsat ja voikastike, saavat muisteloissa oman paikkansa. Oikea gourmet-viikko on kyllä takana.

Taideteoksia näyttelystä:

Tänään oli näiden vieraiden viimeinen päivä täällä. Aamupäivä ennen kentälle menoa oli suunniteltu vietettävän Monacon Monte Carlossa ja niin tehtiinkin. Toukokuun lopun formula-ajot näkyivät jo katukuvassa. Muun muassa puiston ihania suihkulähteitä ei nähnyt kasinolta käsin, koska niiden eteen oli pykätty jäätävän iso katsomo. Täytyy varmaan katsoa ajot, että pyyhältääkö ne maata nuolevat kulkupelit tosiaan ihan kasinon editse.

Iloisia vieraita lähtötunnelmissa.

Kävimme lounaalla Cafe Casinossa ja ehdimme kuin ehdimmekin kahdeksi kentälle.

Mukavaa äitienpäivää kaikille :) !