Näkymä kylätieltä.
Aamu alkoi pikavisiitillä tuoreiden ruokatarpeiden luokse vanhaan kaupunkiin. Ostin pienen palan tuoretta pistaasi-nugaata, saas nähdä mille se maistuu. Hinta hieman yllätti, se pikkukökkäre maksoi melkein 20 €, joten on syytä olla poikkeuksellisen hyvää. Lisäksi ostin hunajaa ja punaisia valkosipuleja (?) eli niitä, joissa kynnet on ikään kuin kiinni toisissaan. Himoitsen uunissa halkaistuna paistettua valkosipulia ja nyt minulla on siihen tarpeet. Enää puuttuu toteutus.
Maria halusi esitellä minulle vielä ennen lähtöäni Gassinin pikku-kylän, jonka kukkulan voi nähdä meiltä käsin ja päinvastoin. Siellä ei onneksi ollut ensimmäistäkään vaate-, laukku- tai kenkäkauppaa. Mutta oli niin viehättävä ranskalaiskylä kuin vain olla voi. Alla sieltä kuvasetti. Nautimme lounaan kauniissa vuoristomaisemissa. Palvelu oli ensiluokkaista ja ystävällistä, kuten yleensäkin täällä aina. Lautasella tuli neljä täytettyä kasvispalleroista, joita emme pystyneet varmuudella tunnistamaan. Myös sisältö jäi maukkaaksi mysteeriksi. Olivat Provencelaisen keittiön tuotoksia ja todella herkullisia sellaisia.
Voiko jälkkäriltä enää muuta toivoa ?
Hauska yksityiskohta oli kylän torin laidan aitaan kiinnitetty defibrillaattori ”Hätätapauksen sattuessa riko lasi”-laatikossa. Sydänpysähdyksen sattuessa olisi siis ollut apuväline lähellä; olisikohan kukaan osannut sitä käyttää ?
Paluumatkalla bongasin ihkäelävän kultaisen kissasitikan. Tällä kertaa ihan luonnollisessa koossa ja vielä käytössä olevana !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti