Aurinko, sumua ja punaisia päärynöitä

Ystäväni Eija saapui luokseni aprillipäivänä ja toi helteet tullessaan. Kiepsautimme tullessa heti Monacoon ja Monte Carloon. Reittivalinta, tai pikemminkin ajon aikaista yllättävää kaistavalintaa seurannut sattuma, vei meidät perille taas ihan uutta reittiä. Keskusta oli ihan kuin herännyt henkiin sitten viime reissuni, kukkamäärä oli kymmenkertaistunut kuten myös ihmismäärä. Jostain syystä Monacon liput olivat tuona päivänä puolitangossa. Yritin selvittää syytä MTV3:n sivuilta, mutta siellä pääuutisena olivat Tuksun avioero ja jonkun henkilön poistattamat rintaimplantit !

Kasino-näkymä mäeltä.

Lauantaina lähdimme St Tropeziin torille. Sumu oli aamusta niin sakea, ettemme nähneet takapihan pensasaitaa pidemmälle. Torille päästyä ilma oli onneksi jo seljennyt. Torin tuotehinnoissa oli ihan selvästi St Tropez-lisä, joten ostokset jäivät vähänlaisiksi. Ostin punaisia päärynöitä, kun en ollut semmoisia koskaan ennen nähnyt saatikka maistanut. Ihan päärynälle maistuivat. Ostimme myös unkarilaisen pulla-kapselin, joka oli varsin herkullinen. Harmi, ettei siitä tullut otettua kuvaa. Sen myyjä iloitsi siitä, että Suomen ja Hollannin kielet ovat sukulaiskieliä. Hyvä, ettei halattu siitä hyvästä. Paluumatkalla kävimme jälleen Le Plan de la Tourissa. Ihan vaan muuten; ei mitenkään vaanimassa Johnny Deppiä…

St Tropezin tori.

Johnnyn kissa kenties....

Kaunista, kaunista.

Pulujen koti on  koloissa.

Tänään käveltiin kylille ihan vaan pyörimään ja katselemaan menoa. Oli mitä ihanin ilma, suorastaan helle näin suomalaisen mielestä. Ehkä juuri siksi, käsissämme keikkui paluumatkalla valkoisia puuvillavaatteita myyneen erikoisliikkeen kauniit paperikassit - eikä suinkaan tyhjinä. Istuimme satamassa muiden levollista sunnuntaita viettävien kanssa ja kävimme viinilasillisella kahvilassa. Sitten yhtäkkiä tuli kiire kun kello tuli yksi. Näillä kun alkaa siesta ja kaupat sulkee ovensa klo 13.30. Ehdimme juuri ja juuri ostaa salaattitarpeet kinkkupiiraan (Quiche Lorraine) seuraksi.

Otimme iltapäivällä aurinkoa omalla uima-altaalla, joka on kyllä vielä suljettu. Näitten mielestä kun ei siis vielä ole kesä vaikka on  + 21 astetta ja sininen taivas. Altaan vesi on kirkasta ja suorastaan houkuttelee pulahtamaan, ellei yksinäinen hukkunut kastemato huojuisi altaan pohjalla. Ääni päässäni kehottaa odottamaan, että mato-polon maalliset jäännökset siivotaan ensin altaasta pois. Vielä tänäänkin törmäsimme ihmiseen, jolla oli päällä toppatakki !

Kävimme illalla Port Grimaudissa eli mini-Venetsiassa. Joku arkkitehti osti aikoinaan maat ja rakennutti sinne taloja, joiden takapihalle saattoi lipua veneellä. Vaikea kuvitella, että siellä käy vuosittain miljoona turistia, sillä kaupunki vaikutti ihan kuolleelta ja hylätyltä vielä tähän aikaan vuodesta. Huomenna on suuntana Le Lavandou ja laivareissu Iles d’Hyeresille, jos vaan onnistaa laiva-aikataulujen suhteen.

Port Grimaud - takapihojen sisältöä.