Glamouria etsimässä Cannesissa

Lauantain olimme Samun kanssa pidelleet sadetta, mutta sunnuntai oli jälleen aurinkoinen. Päätimme viettää sen Nizzassa, missä olikin paljon väkeä liikkeellä vaikka kaupat eivät olleetkaan pyhäpäivän takia auki. Illalla sitten menimme kentälle uusia vieraita vastaan eli Pauliinaa, Jotea ja Emiliaa. Bussin pysäyttäminen Route de l’Anglaisilla ei ollutkaan helppo juttu. Vasta toisen bussin pysäyttäminen onnistui vaikka en mitenkään voinut vielä käden heilutusvaiheessa nähdä sitä, että onko se edes oikea bussi. Noh, oli ollut 20 minuuttia aikaa hioa pysäytystrategiaa sen jälkeen, kun ensimmäinen bussi oli ajanut ohi ja jättänyt meidät pysäkille. Seisominen tolpan päällä ja kahden käden yltiöpäinen huitominen tehosi ja kyytiin päästiin. Toinen hassu juttu oli se, että odottelimme vieraita terminaalissa yksi, koska kaikki aiemmat vieraatkin olivat tulleet sinne. Nämä tulivatkin terminaaliin kaksi emmekä ehtineet sinne tarpeeksi ajoissa näyttämään siltä, että täällähän me ollaan koko aika oltu.

Oli ihan jo unohtunut, että miten paljon lapsiperheellä on matkatavaraa. Ei meinattu millään mahtua kaikki autoon.

Näille vieraille kokkasin tervetuliaisateriaksi maidossa keitettyä porsaanfilettä ja uunissa paistettuja sikurisalaatteja. Liha onnistui oikein hyvin, mutta sikurisalaatti-juttu ei. Valmistuksessa meni varmaan jotain pieleen. Eivät olleet pehmeitä, kullankeltaisiksi karamellisoituneita, kuten kirjassa kuvattiin. Muistuttivat lähinnä kuivia ylileveitä kaisloja. Jännitämme parhaillaan, selviääkö astianpesukone yön aikana siitä mustasta karstasta, mitä vuoan pohjaan oli tarttunut.

Pääsiäisen kulttuuritarjontaa kotikylillä...

... Nizzassa

ja Cannesissa.

Samu lähti tänään ja vei pääsiäisen mennessään. Heitimme hänet tänään kentälle ja suunnitelmissa oli poiketa paluumatkalla Cannesiin ja tehdä sieltä laivaretki Iles les Lérinsille. Sinne, missä joku hikoili rautanaamiossa 11 vuotta. Aika kuitenkin kiisi ohitsemme ja reissu typistyi kaupunkikävelyksi Cannesissa. Heti kun päästiin perille, iski hirveä nälkä ja pizzeriassa vierähti odotettua pitempi aika. Pizzaa sulatellen kävelimme palmuin reunustettua rantabulevardia, ihailimme merta ja koukkasimme mäen päälle katsomaan näkymiä ison kivikirkon patiolta. Jäämme vielä miettimään, että tulemmeko tekemään saarireissun vielä erikseen siten, että lähdetään liikkeelle heti aamusta.

Hakalan perhe Cannesin kattojen tasolla.

  

Emilia hurmaa väkeä hampaattomalla hymyllään ja cooleilla aurinkolaseillaan.



Kolibrikukka (vaimikäsenytoli) Cannesista.

Ruusuja Nizzasta.