Huomasinpa tässä juuri, että olen unohtanut raportoida vappu-aattoni. Luulitte varmaan blogini perusteella, että istuin kotona ja tuijotin yksinäni kieloruukkua. Ei pidä paikkaansa :) . Minut oli kutsuttu suomalaiseen vappu-aaton viettoon naapuriin, missä oli tarjolla suomalaiskansallismielinen vappu-päivällinen. Nautimme muun muassa Puuruveden särkeä ja suomalaisia muikkuja tomaattikastikkeessa. Tarjolla oli myös kalamuussia, josta en osaa sanoa edustiko se suomalais-savolaista vaiko ranskalaista linjaa. Ja kaikenlaista muutakin ihanaa herkkua oli tarjolla kauniisti katettuna. Ilta sujui maan tapaan uima-altaan reunalla kesän lämmössä ja hyvässä seurassa rupatellessa ja aika myöhään meni. Jälleen kerran kunnostetulla pyörälläni (kiitos siitä Harrille) laskettelin kotiin iltapimeällä. Nyt toimii pyörässä käsijarrutkin eikä satula enää valu alas polkiessa.
Kukkanen kuin perhonen.
Nyt kun on taas muutama päivä väliä ja olen itsekseni, rupean kelaamaan elämän perusasioita. Miten voi olla mahdollista, että kun kylillä kävellessäni tunnen itseni nuoreksi ja onnekkaaksi ja terveeksi ihmiseksi, niin miksi ihmeessä kauppojen ikkunoista kuitenkin aina heijastuu takaisin keski-ikäinen tuimailmeinen pyöriäinen?
Täällä jopa kanat huolehtivat hiuksistaan. Tällä uusi permanentti.
Täällä on ensi viikonloppuna Harrikka-tapaaminen, mikä näkyy katukuvassa jo tässä vaiheessa. Olisittepa nähneet kuinka vanhoja pappoja niilläkin ajelee. Osalta on varmaan otettu jo ajokorttikin pois. On siellä varmaan nuoriakin mukana mutta ne eivät pääse tänne vielä tässä vaiheessa, kun niiden pitää olla loppuviikko töissä.Mistä ihmeestä tämä vanhenemiseen liittyvä täysin tarpeeton ja typerä myötähäpeä on oikein peräisin. Minulla on vielä paljon oppimista tästä elämästä !
Monte Carlon ostari. Tässä kohden kivikoulun opettajani sanoisi, että marmori on täysin yliarvostettu kivilaji.
Ja yksi iankaikkinen ihmetykseni aihe liittyy kielen puhumiseen. Jos kerran puhun niin hyvää ranskaa, kuin minulle aina jaksetaan mainita, niin miksi ihmeessä puhettani ei sitten ymmärretä J ?!. Ihmeellisiä mysteereitä elämä täynnä.
Neljän tuulen tie näiltä leveysasateilta.
PS. Äitienpäivä on täällä vasta toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Sen lisäksi täällä vietetään isoäitien päivää. Se oli maaliskuun alussa.
On ikävä sinne lämpöön, vaikka täälläkin on nyt yli 20. Tosin aamulla on melko viileää ja tuuli on kuitenkin kylmä.
VastaaPoistaLäksin tänään liian vähillä vaatteilla töihin, harhaa eilisestä päivästä ja viime viikosta.
Onneksi sulle tulee vielä vieraita sinne, ettei tarvitse näyteikkunasta peilikuvaa tuijotella.
Varmaankin tunsit itsesi nuoreksi, olinhan minä vanhus siellä käymässä (vaikkakin tunnen itseni vielä tyttöseksi).